Eräruokaa ja elämänmakua

Yksi parhaista opeista, mitä olen luonto- ja eräopasopintojen aikana saanut liittyvät eräruokaan. Ja ei, nyt en puhu siitä klassisesta makkarasta tikun nokassa - vaikka onhan silläkin paikkansa. Tarkoitan ihan oikeaa, kunnolla valmistettua ja sydämellä tehtyä ruokaa, jossa maut ovat ravintolatasoa. 

Perhossa meitä luonto- ja eräopasopiskelijoiden eräruokataitojen opettamisesta vastasi Olli Takanen, kokenut kokki ja opettaa, jonka kädenjälki näkyi ja maistui kaikessa reseptiikassa. Opintojen aikana opin, että myös luonnossa ruoan valmistaminen voi olla paljon muutakin kuin energian tarpeen tyydyttämistä. Se  voi olla osa luontoelämystä. 

Perholla on pitkät perinteet ravintolakouluna ja se näkyi myös meidän opinnoissamme. Olemme saaneet erityistä oppia niin raaka-aineiden käsittelystä, ruokien etukäteisvalmisteluista, itse ruuan valmistamisesta sekä nuotiolla että trangialla, samoin kuin ruoan esillepanosta. Ei liene yllätys, että kauneus, maku ja tunnelma kulkevat hyvin mukana myös eräolosuhteisiin. 

Yksi erittäin hyvin mieleen painunut oppi oli se, miten juurekset voidaan heittää suoraan nuotioon. Siis ei foliopakettiin tai ritilälle, vaan ihan sellaisenaan hiillokseen. Kun ne ovat kypsyneet, kuoritaan palanut osa pois ja alta paljastuu mehevä ja paahteinen herkku täynnä makua. Me pilkoimme juurekset, laitoimme ne pannulle yhdessä marinoidun punasipulin kanssa kanssa ja valmiin annoksen kruunasi loimulohi ja kaprisvoi. 

Opintojen aikana olen päässyt kokkaamaan monenlaisiin sääolosuhteisiin ja vaihtelevilla kalustoilla, mutta lopputulos oli aina ilahduttava ja erittäin maukas. Yhdessä tekeminen, nuotion rätinä ja maut ovat jääneet vahvasti mieleen. Eräruoka ei ole pelkkä välttämättömyys, vaan se voi olla osa retken tarinaa - jopa sen kohokohta.

Tulen varmasti hyödyntämään saamiani oppeja jatkossakin - ja hei, kun sinä seuraavan kerran mietit, mitä pakata mukaan retkelle metsään, niin älä aliarvioi hyvän ruoan voimaa! Se voi tehdä retkestä aivan uudenlaisen elämyksen.